Biotalousstrategian toimeenpano
hiertää Kainuussa (HS 6.1)
Suomen metsäluonnon monimuotoisuus
heikkenee jatkuvasti vaikka päättäjät hallitusta myöten
vakuuttavat toimivansa monimuotoisuuden puolesta. Kainuussa on vielä
jäljellä metsäkokonaisuuksia joilla on korvaamaton merkitys
eteläisen Suomen ja myös muiden Pohjoismaiden
monimuotoisuusreservinä.
Luonnonmetsien varaan rakentuu lukuisia
elinkeinoja kuten jatkuvasti kasvava luontomatkailu. Vanhojen metsien
hakkuutahti on Kainuussa kova ja maisemat muuttuvat vauhdilla. Tämä
hiertää elinkeinonharjoittajia, matkailijoita ja paikallisia
asukkaita.
Metsähallitus vetoaa julkisuudessa
usein siihen että hakkuumäärät ja toteutustavat on sovittu
yhdessä alueellisissa Luonnonvarasuunnitelmaryhmissä (LVS).
Metsähallituksen mukaan prosessiin osallistetaan kaikki metsää
hyödyntävät toimijat. Suunnitelman mainitaan olevan keskeisin
Metsähallituksen alueiden käytön päätöksentekoelin.
Toimimme vuoden 2015 aikana Kainuun
LVS- ryhmässä asiantuntijajäseninä. Kokemuksemme mukaan
työryhmällä ei ollut lainkaan liikkumavaraa, hakkuumäärät ja
hakkuutavat oli päätetty jo ennen työryhmän kokoontumisia.
Prosessissa ei ollut varattu aikaa eri alojen näkökulmien
esittelylle. Ainut vaikuttava tekijä oli metsäteollisuuden kasvava
puun tarve.
Hakkuumääriä ja tapoja kritisoivat
asiantuntijajäsenten lisäksi luontojärjestöt ja monet yrittäjät.
Kainuun ELY-keskuksen lausunnossa suunnitelman todettiin kiihdyttävän
luonnon monimuotoisuuden kapenemista ja johtavan käytännössä
vanhojen metsikäluokkien häviämiseen suojelualueiden ulkopuolelta
suunnitelmakaudella. Edes ympäristöviranomaisen lausunnolla ei
ollut vaikutusta prosessin lopputulokseen.
Metsähallitus ei lukuisista pyynnöistä
huolimatta kyennyt tarjoamaan ristiriidatonta tietoa alueen metsien
tilasta. Toimitetussa mittariaineistossa oli kymmenien tuhansien
kuutioiden ja hehtaarien heittoja. Tämä teki suunnitelman
faktapohjaisen arvioinnin vaikeaksi.
Suomen metsätalouden ja siten
puunkäytön lisäämistä ajavan biotalousstrategian väitetään
olevan kestävällä pohjalla ja hakkuiden jäävän huomattavasti
alle metsien vuosikasvun. Mikä sitten pakottaa suuntaamaan hakkuita
harvinaisiin arvometsiin joilla on huomattava merkitys
monimuotoisuuden, virkistäytymisen ja muiden elinkeinojen kannalta?
Ennalta sanellut suunnitteluprosessit
ja uutiset maakuntien metsäkiistoista heikentävät luottamusta
siihen että valtion metsien käyttö pohjaisi tutkittuun tietoon ja
sidosryhmien aitoon huomioimiseen.
Antti
Majava
Mustarinda-seura,
Hyrynsalmi
Jouni
Laaksonen
retkeilyyn
erikoistunut tietokirjailija, Kuhmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti