torstai 23. maaliskuuta 2017

Biotalousstrategian toimeenpano hiertää Kainuussa (HS 6.1)

Suomen metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee jatkuvasti vaikka päättäjät hallitusta myöten vakuuttavat toimivansa monimuotoisuuden puolesta. Kainuussa on vielä jäljellä metsäkokonaisuuksia joilla on korvaamaton merkitys eteläisen Suomen ja myös muiden Pohjoismaiden monimuotoisuusreservinä.

Luonnonmetsien varaan rakentuu lukuisia elinkeinoja kuten jatkuvasti kasvava luontomatkailu. Vanhojen metsien hakkuutahti on Kainuussa kova ja maisemat muuttuvat vauhdilla. Tämä hiertää elinkeinonharjoittajia, matkailijoita ja paikallisia asukkaita.

Metsähallitus vetoaa julkisuudessa usein siihen että hakkuumäärät ja toteutustavat on sovittu yhdessä alueellisissa Luonnonvarasuunnitelmaryhmissä (LVS). Metsähallituksen mukaan prosessiin osallistetaan kaikki metsää hyödyntävät toimijat. Suunnitelman mainitaan olevan keskeisin Metsähallituksen alueiden käytön päätöksentekoelin.

Toimimme vuoden 2015 aikana Kainuun LVS- ryhmässä asiantuntijajäseninä. Kokemuksemme mukaan työryhmällä ei ollut lainkaan liikkumavaraa, hakkuumäärät ja hakkuutavat oli päätetty jo ennen työryhmän kokoontumisia. Prosessissa ei ollut varattu aikaa eri alojen näkökulmien esittelylle. Ainut vaikuttava tekijä oli metsäteollisuuden kasvava puun tarve.

Hakkuumääriä ja tapoja kritisoivat asiantuntijajäsenten lisäksi luontojärjestöt ja monet yrittäjät. Kainuun ELY-keskuksen lausunnossa suunnitelman todettiin kiihdyttävän luonnon monimuotoisuuden kapenemista ja johtavan käytännössä vanhojen metsikäluokkien häviämiseen suojelualueiden ulkopuolelta suunnitelmakaudella. Edes ympäristöviranomaisen lausunnolla ei ollut vaikutusta prosessin lopputulokseen.

Metsähallitus ei lukuisista pyynnöistä huolimatta kyennyt tarjoamaan ristiriidatonta tietoa alueen metsien tilasta. Toimitetussa mittariaineistossa oli kymmenien tuhansien kuutioiden ja hehtaarien heittoja. Tämä teki suunnitelman faktapohjaisen arvioinnin vaikeaksi.

Suomen metsätalouden ja siten puunkäytön lisäämistä ajavan biotalousstrategian väitetään olevan kestävällä pohjalla ja hakkuiden jäävän huomattavasti alle metsien vuosikasvun. Mikä sitten pakottaa suuntaamaan hakkuita harvinaisiin arvometsiin joilla on huomattava merkitys monimuotoisuuden, virkistäytymisen ja muiden elinkeinojen kannalta?

Ennalta sanellut suunnitteluprosessit ja uutiset maakuntien metsäkiistoista heikentävät luottamusta siihen että valtion metsien käyttö pohjaisi tutkittuun tietoon ja sidosryhmien aitoon huomioimiseen.

Antti Majava
Mustarinda-seura, Hyrynsalmi

Jouni Laaksonen

retkeilyyn erikoistunut tietokirjailija, Kuhmo

Ei kommentteja: