State of Urgency / Ajankohtaisuuden ja tärkeyden tila
Ehdotan että Suomessa olisi siirryttävä taloutta, teknologiaa ja kaupallisuutta ylikorostavasta yhteiskunnallisesta kehityksestä kohti Ajankohtaisuuden ja tärkeyden tilaa (alunperin State of Urgency, kirjoittajan oma käännös).
State of Urgency -käsite tuli esille elokuun lopulla saaristomerellä järjestetyn kansainvälisen Contemporary Art Archipelago -näyttelyn päätösseminaarissa. Paikalla oli joukko arvostettuja kansainvälisiä taiteilijoita, taidekuraattoreita ja kirjoittajia. State of Urgency kuvasi paikalla olleiden mukaan kansainvälisen taiteen kentän ajankohtaista tilannetta ja ilmapiiriä.
Taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden kriisiytyminen on tosiasia kaikkialla maailmassa. Kriisi synnyttää joko produktiivisia tai kontrolloimattomia, jopa tuhoavia reaktioita. Vielä muotoutumassa oleva käsite State of Urgency tai Ajankohtaisuuden ja tärkeyden tila tarkoittaa tietoisuutta ympäröivästä tilanteesta, herkyyttä analysoida muutoksia ja kykyä tuottaa rakentavia toimintatapoja. State of Urgency ei rajoitu vain kulttuuriin vaan on ominaista myös aktiivisesti aikaansa seuraavalle politiikalle ja taloudelle.
Ajankohtaisuuden ja tärkeyden tila ei ole poliittinen ideologia tai moraalinen käyttäytymiskoodi. Yksinkertaisena tavoitteena on lopettaa vallitseva epätietoinen, epäproduktiivinen ja ihmisen/ihmiskunnan kyvykkyyttä vähättelevä aikakausi.
Ulos kuplasta
Kilpailutalous pakottaa kansalaiset ja kaikki keskeiset instituutiomme jatkuvaan hälytystilaan. Elämästä on tullut selviytymistä ja panikointi estää kehityksen päämäärien pohtimisen ja suunnan muuttamisen.
On syytä rauhoittua, kasata ajatuksia ja keskittyä oleellisiin tulevaisuutta määrittäviin kysymyksiin. Mikä on talouskasvun lopullinen päämäärä ja milloin talous on kasvanut riittävästi? Miten on mahdollista että talouden kasvaessakin kansalaisten peruspalvelut heikkenevät ja joudumme säästämään kaikesta siitä mikä lopulta on tärkeintä ihmiselämässä?
Talous ja ansainta ei voi olla elämän tarkoitus, eikä riittävän elintason saavuttamisen jälkeen talouden kasvattamiseksi kannattaisi tehdä suuria uhrauksia. Miksi sitten olemme priorisoineet taloudellisen kasvun tavoittelun akuutin globaalin ympäristökriisin ja ihmiskunnan enemmistön hyvinvoinnin edelle? Miksi kulutuksen kasvattaminen on tärkeämpää kuin hyvä terveydenhoito, koulutus tai kulttuurinen toiminta?
Taloudellinen kasvu on osoittautumassa kuplaksi, joka perustuu poliittisesti ohjattuun varojen siirtoon, pois laadukkaista ja tasa-arvoisista palveluista kohti teknologian, tavaratuotannon ja byrokratian itsetarkoituksellista lisäämistä. Talouden asiantuntijat väittävät aivan tosissaan, että massiivinen kuluttaminen tuottaisi lisää resursseja myös julkisille hyvinvointipalveluille.
Kokemukset kaikkialta maailmasta todistavat, että talouden ja kulutuksen kasvu ei välttämättä tue muuta yhteiskuntaa vaan itseasiassa imee siltä voimavaroja. Talouden pöhöttyessä olemme päätymässä ekonokratiaan ja hämäräperäiseen talouden metafysiikkaan. Talouden teorioita tai toimintatapoja ei tarvitse perustella, talous on itse itsensä syy, seuraus, alku ja lopputulos.
Talouspuheen taustalla vaikuttaa markkinointikoneiston luoma keinotekoinen ja valheellinen käsitys todellisuudesta. Markkinointiviestintä hallitsee median ja kulutusta palvelevan jättimäisen infrastruktuurin kautta lähes koko länsimaista elämänpiiriä.
Kevään eduskuntavaalien tulos osoittaa äänestäjien huomanneen jonkin olevan pahasti pielessä. Valitettavasti kauan lamaannuksissa olleen yhteiskunnallisen keskustelun ja kriittisen ajattelun puutteessa vastarinta voi suuntautua arvaamattomasti, vääriin kohteisiin.
Luovaa hulluutta
Kulttuuri ja taide ovat perinteisesti muodostaneet vaihteohdon materiaaliselle kulutukselle. Kulttuurisella toiminnalla voisikin olla suuri merkitys tuhoavan kehityksen keskeyttäjänä ja tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajana. Paradoksaalisesi kulttuurin käsite pyritään kuitenkin juuri nyt korvaamaan luovuudella ja luovalla taloudella. Talous on ihmiskunnan historiassa usein mahdollistanut taiteeen kukoistuksen, mutta nykyjärjestelmässä taiteella on merkitystä vain taloudellisten voittojen mahdollistajana. Luovan talouden uskotaan tuottavan talouskasvua siinäkin tilanteessa että maapallon resursseihin ja tavaratuotantoon kytkeytyvä kasvu on mahdotonta.
Vaikka luovan talouden, informaatioteknologian vallankumouksen, ja ekologisen heräämisen piti siirtää kulutuksen ja tuotannon painopiste palveluihin ja aineettomiin hyödykkeisiin jo kauan sitten, olemme todistaneet viimeiset vuosikymmenet täysin päinvastaista kehitystä.
Myös toimintojen tehostaminen kääntyy useinmiten täydelliseksi vastakohdakseen paisuttamalla rajattomasti tarpeetonta tavaravirtaa, teknologiaa ja taloushallintoa sekä tekemällä kaikkien muiden alojen osaajista vähitellen tarpeettomia. Sairaat, työttömät, köyhät, nuoret ja vanhat kokevat syystäkin syrjäytyvänsä yhteiskunnasta. Sivuutettuja ja vaijennettuja ovat myös korkeasti koulutetut tutkijat ja taiteilijat, erityisesti ne joilla on perusteltuja mielipiteitä yhteiskunnan kehityksestä.
Ajankohtaisuuden ja tärkeyden tila
Ajankohtaisuuden ja tärkeyden tila tarkoittaa koko yhteiskunnassa vallitsevaa henkeä, tilaa ja tilannetta, jossa on todettu että järjestelmän koossapysyminen vaatii akuutisti kaikkien sen jäsenten yhteisiä ponnistuksia. Tärkeintä on hahmottaa elämäämme todellisuutta määrittävät tekijät ja niiden syyt. Yhteiskunnan arvojärjestykset määritellään saadun informaation, ei luuloteltujen uskomusten perusteella. Esimerkiksi taloudellisen kasvun rinnalle on kehitettävä muita yhteiskuntarauhan takeita, sillä kasvu ei välttämättä ole pitkällä tai edes verrattain lyhyellä aikajänteellä mahdollista.
Meidän on ymmärrettävä että suomalaisen yhteiskunnan ydinarvot: sivistys, demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus lain edessä ovat vakavasti uhattuna. Maailmanlaajuinen kilpailutalous ja kulutuskulttuuri ei toimi meidän eduksemme eikä tue meille tärkeitä arvoja.
Maailman johtavien tieteentekijöiden mukaan teknologinen tai taloudellinen kehitys ei riitä torjumaan ihmisen aiheuttamien globaalien ympäristökriisien katastrofaalisia seurauksia vaan meidän on kyettävä tuottamaan koko globaalin yhteisön arvopohjaan vaikuttava kulttuurinen ja sosiaalinen murros. Tämä murros kannattaa toteuttaa silloin kun demokraattisilla valtioilla on vielä mahdollisuus ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Kriisiytymisen jatkuessa muutos tapahtuu vahvimman oikeudella.
Ajankohtaisuuden ja tärkeyden tilassa on kiinnostavampaa ja turvallisempaa elää ja tehdä työtä kuin imbesillissä, halpaan tavaraan ja turhaan byrokratiaan tukehtuvassa kulutusyhteiskunnassa. Itseämme ja kulttuuriamme kohtaan tuntemamme halveksunta voi vaihtua ylpeydeksi ja omanarvontunteeksi. Nukumme hyvin, ja kun emme nuku, olemme hereillä.
Antti Majava
Taiteilija
Mustarinda-seuran puheenjohtaja
