Antti Majava
20.6.2015
Asiantuntijalausunto Metsähallitukselle
Asia: Kainuun luonnonvarasuunnitelma kaudelle 2015-2020.
Käsittelen tässä lausunnossa 17.6.2015 hyväksytyn Kainuun
Luonnonvarasuunnitelman vaikutusta luonto- ja kulttuurimatkailun
toimintaympäristön kehitykseen, luonnon monimuotoisuuteen, metsätalouden
kestävyyteen ja eri toimintojen yhteensovittamiseen. Lausunto pohjaa
LVS-luonnoksen lisäksi suunnitelmakauden 2007-2013 mittariaineistoon, sekä 13.4
ja 16.4.2015 saatuihin tarkentaviin tietoihin.
Tiivistetysti voidaan todeta, että näkemykseni
LVS-prosessista on pääosin yhteneväinen Kainuun ELY-keskuksen 13.5 julkistetun
lausunnon kanssa. Metsien käsittelyllä on huomattavia ympäristövaikutuksia,
joita tulisi arvioida samoin periaattein kuin muidenkin elinkeinojen
ympäristövaikutuksia.
Luonto- ja kulttuurimatkailu on huomioitu suunnitelmassa
kohtalaisen hyvin ja suunnitelma vahvistaa käsitystä Metsähallituksen
luontopalveluista hyvänä ja luotettavana kumppanina luonto- ja
kulttuurimatkailussa sekä monimuotoisuuden vaalimisessa.
Valitettavasti luontopalveluiden vastuualueiden rooli
LVS-luonnoksessa on vähäinen ja esitettyjen toimenpiteiden painopiste on
vahvasti metsätalouden lyhyentähtäimen intresseissä, muiden elinkeinojen
kustannuksella. Taustalla vaikuttavat Metsähallitukselle asetetut ylimitoitetut
ja epäkestävät tulouttamistavoitteet. Luonnon monimuotoisuus on heikentynyt
edellisillä suunnittelukausilla nopeasti, eikä uudessa suunnitelmassa ilmene
toimenpiteitä joilla monimuotoisuuden kapeneminen saataisiin pysäytettyä.
Suunnitelman keskeisin kysymys koskee valtion maiden hakkuutavoitetta,
joka on määritetty 1.4 miljoonaksi kuutioksi vuodessa. Kuitupuusta on vallinnut
jo pitkään ylitarjontaa ja puun kysyntä on kokonaisuudessaan heikkoa.
Vallitsevassa tilanteessa hakkuumäärien nostoa onkin vaikea perustella.
Ylimitoitetuista ja väärin ajoitetuista hakkuista kärsivät yksityiset metsänomistajat,
luontoa hyödyntävät elinkeinot ja monimuotoisuus.
Kainuun valtionmetsien vuosikasvu mahdollistaa sinänsä
hakkuumäärien nostamisen, mutta vain jos mukaan lasketaan myös suojelualueiden
puusto. Metsätalouden monikäyttömetsissä erityisesti vanhat metsäikäluokat ovat
vähissä ja niiden olisi järkevää antaa varttua ennen kuin hakkuutasoa
nostetaan. Jo viidessä vuodessa nykyisistä kasvatusmetsistä merkittäviä aloja
kehittyy uudistuskypsiksi, jolloin hakkuut voidaan arvokkaiden luonnonmetsien
sijaan kohdentaa järeisiin kasvatusmetsiin.
Suunnittelun taustana toimiva mittaritarkastelu edellisen
suunnittelukauden tuloksista on vaikeasti seurattava, monitulkintainen sekä
sisältää virheitä ja epätarkkuuksia. Esimerkiksi käsitteelle ”metsämaa” löytyy
tarkastelumittaristosta jopa neljä erilaista pinta-ala tietoa, joiden ero on
kymmeniä tuhansia hehtaareja.
Prosessin aikana ei ole varattu mahdollisuutta
asiantuntijanäkökulmien esittämiseen ja tietojen tarkentamiseen.
Asiantuntijarooli onkin yhteistyöryhmässä typistynyt lähinnä metsähallituksen
eri toimintoja koskevien esitelmien kuuntelemiseksi. Koska kyseessä on palkaton
luottamustehtävä, ainoana motiivina prosessiin osallistumiselle on mahdollisuus
keskustella muiden yhteistyöryhmän jäsenten kanssa tärkeäksi koetuista asioista
eri intressien yhteensovittamiseksi. Tämä on myös määritelty LVS-prosessin
ydintehtäväksi.
Pohjatietojen puutteellisuuden ja heikoksi jääneen
vuorovaikutuksen johdosta on todettava, että asiantuntijatehtävää ei ole ollut
mahdollista suorittaa mielekkäästi eikä LVS-prosessin tarkoitus tältä osin ole
toteutunut.
Korjausehdotukset LVS-suunnitelmaan ja yhteistyöryhmän
toimintaan:
Luonnonvarasuunnitelman sisältö:
-
Toteutuneen suunnittelukauden
mittariaineiston puutteet ja epäselvyydet korjattava (esimerkkejä myöhemmin
tekstissä).
-
Uuden suunnittelukauden tavoitteet
selkiytettävä ja tuotettava yhteismitalliseen muotoon toteutuneen kehityksen
mittariston kanssa.
-
Hakkuutavoite ja hakkuiden kohdennukset
tulisi suunnitella siten että ne eivät heikennä luonnon monimuotoisuutta sekä
matkailun ja virkistyskäytön edellytyksiä.
-
Metsien vuosikasvu mahdollistaa
hakkuumäärien kasvattamisen vasta pitemmällä aikavälillä (noin 5-10 vuotta) kun
suurista 40-80 vuotiaista ikäluokista osa kehittyy uudistuskypsiksi. Tällöin
hakkuupaine ei suuntaudu nykyisellä tavalla luonnontilaisiin arvometsiin.
-
Hakkuiden toteutustavat ja aikataulutus
tarkistettava ekologisen ja taloudellisen kestävyyden turvaamiseksi.
Hakkuumääriä ei ole järkevää kasvattaa, kun puusta on ylitarjontaa ja
vastaavasti mahdolliseen kysynnän kasvuun on järkevää vastata vasta
suunnitelmakauden lopulla uusien tehdasinvestointien valmistuessa.
-
Maltillisen hakkuutavoitteen
asettaminen seuraavalle viisivuotiskaudelle tukee oleellisesti luonnon
monimuotoisuuden säilymistä ja luo edellytykset kestävälle metsätaloudelle ja
monipuoliselle raaka-aineen tuottamiselle tulevaisuudessa.
Luonnonvarasuunnitelmaprosessi:
-
Suunnitteluprosessia
tulisi jatkaa syksyyn 2015.
-
Yhteistyöryhmän toimintaan pitää
osallistaa kaikki merkittävät toimijat niiden painoarvoa vastaavasti. Mukana
tulisi olla mm. tutkimuslaitoksia (LUKE, Yliopistoja) kulttuuriperinnön
asiantuntijatoimijoita (Kainuun museo), luontojärjestöt (Kainuusta ja
valtakunnan tasolta), asukasyhdistyksiä, laajemmin matkailutoimijoita,
virkistyskäyttäjiä, yksityisiä metsänomistajia jne.)
-
Yhteistyöryhmän osallistujien lausunnot
ja niissä ilmenevät näkemykset tulisi käsitellä yhteistyöryhmän kokouksissa
-
LVS-prosessissa tulee varata aikaa
yhteistyöryhmän jäsenten ja asiantuntijoiden esittelyille heidän edustamiensa
toimialojen intresseistä ja erityistarpeista
Tarkempia huomioita Luonnonvarasuunnitelmaan
Suunnitelmassa huomioidaan hyvin luonto- ja
kulttuurimatkailun kehittyminen ja MH:n luontopalveluiden rooli alan yritysten
ja muiden toimijoiden keskeisenä yhteistyökumppanina. Erityisen tärkeää on
suunnitelmassa mainittu tiiviimpi yhteistyö yrittäjien kanssa sekä mahdollisuus
tehdä nykyistä joustavampia matkailuelinkeinoa palvelevia ratkaisuja.
Virkistyskäyttö on mm. kalastuksen ja metsästyksen osalta hyvin edustettuna.
Metsähallituksen luontopalvelut on osoittautunut hyväksi
ja luotettavaksi kumppaniksi luonto- ja kulttuurimatkailun kehittämisessä,
monimuotoisuuden vaalimisessa sekä taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin
tavoittelussa. Luontopalvelut on kyetty tähän asti pitämään valtakunnallisesti
katsottuna hyvällä tasolla huolimatta budjettileikkauksista sekä muiden
elinkeinojen, lähinnä metsätalouden, aiheuttamasta paineesta. Luontopalvelut
ovatkin joutuneet jatkuvasti sopeutumaan toimintaympäristön muutosten mukaan.
Matkailun työllisyysvaikutus on Kainuussa samaa luokkaa
kuin koko metsäsektorin. Kainuun matkailun
kokonaistulovaikutus oli vuonna 2009 yhteensä 180 miljoonaa euroa. Kainuussa
asiaa ei ole tutkittu, mutta esimerkiksi Ylläksen, Pallaksen ja Levin
matkailukeskusten kaikista kävijöistä yli 90 prosenttia ilmoittaa tärkeimmäksi
matkakohteen valintaan vaikuttavaksi tekijäksi luonnon. Tiedetään että luonto
on erittäin merkittävä tekijä myös Kainuun matkailussa.
Jos
oletetaan varovaisesti että 50 prosenttia Kainuuseen tulevista matkailijoista
valitsee matkakohteen ainakin osittain luontoarvojen pohjalta ja vaikkapa kaksi
prosenttia näistä matkailijoista jättää saapumatta arvometsien hakkuista
johtuen, on hakkuiden aluetaloudellinen tulos negatiivinen. Metsähallituksella
on oleellinen rooli paitsi matkailulle elintärkeiden palveluiden tuottajana,
myös matkailua tukevan Kainuu-imagon vaalijana.
Esimerkkejä mittariaineiston virheistä ja
puutteista:
Metsien
käytön ekologisen ja taloudellisen kestävyyden varmistaminen voi pohjata vain
tarkkoihin tietoihin metsien tilasta ja toteutuneesta kehityksestä. Alla olevat
mittariaineiston virheet ja puutteet vaikeuttavat oleellisesti kokonaiskuvan
muodostamista Kainuun valtionmetsien tilasta, ja siten Luonnonvarasuunnitelman
ekologista ja taloudellista kestävyyttä on mahdotonta arvioida.
Metsämaan pinta-ala vuonna 2013:
Kuvassa 29 Metsämaan pinta-alaksi ilmoitetaan 645 000ha,
kuvassa 31. metsätalousmaan pinta-ala on 695 100ha, kuvassa 34 metsämaan
yhteenlaskettu pinta-ala on noin 620 000ha ja pyydettäessä saadussa
tarkennuksessa 643 008ha.
Käsitettä metsämaa ja metsätalousmaa käytetään sekavasti
eikä aineiston pohjalta ole mahdollista saada yksiselitteistä käsitystä
metsämaan pinta-alasta, ikärakenteesta tai siitä kuinka suuri osa metsämaasta
on metsätalous- tai suojelukäytössä.
Metsätalouskäytössä olevan monikäyttömetsän pinta-ala
2013:
Kuvassa 9 monikäyttömetsän pinta-ala 480 000ha, Kuvassa
47 (oletettavasti monikäyttömetsän) metsä-ala on 423 500ha ja saadussa
tarkentavassa taulukossa 440 559.
Kymmenien tuhansien hehtaarien heitot pinta-alatiedoissa
eivät ole hyväksyttäviä.
Metsien ikärakenteen kehitys:
Taulukosta 34. ilmenee että suojelualueiden ulkopuolisten
yli 120-vuotiaiden metsien pinta-ala on tippunut lähes 28 000ha eli 40% vuosien
2006-2013 välillä. Aluejohtaja Arto Tolosen antamassa selvityksessä pääsyyksi
vanhojen metsien katoamiseen mainitaan metsien siirtyminen suojeluun. Saman
taulukon mukaan Vanhojen metsien pinta-ala on suojelualueilla kasvanut
kuitenkin vain 10 000ha.
Pyynnöistä huolimatta MH ei ole toimittanut ymmärrettävää
selvitystä siitä, mitä on tapahtunut lopulle 18 000ha vanhan metsän alalle.
Mikäli metsäala on siirretty metsätalouskäytön ulkopuolelle, jää epäselväksi
miksi se ei näy metsien ikärakennetta kuvaavassa taulukossa. Taulukosta 34. ei
käy ilmi onko kyse metsämaasta vai jostain muusta rajauksesta. Taulukon
ikäluokkien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 620 00ha, mikä voisi viitata
siihen että kyseessä olisi metsämaan ikäluokat, mutta tämäkin pinta ala
poikkeaa huomattavasti muualla ilmoitetuista metsämaan pinta-alasta. Koko MH:n
maa-ala on 902 00ha ja taulukon 34 ulkopuolisten alueiden metsien
ikäluokkarakenteesta ei ole tietoja saatavilla.
Metsien käsittelyä ei voida suunnitella, mikäli metsien
ikärakenteesta ja sen kehityksestä ei ole tarkkoja tietoja käytettävissä.
Käytön ulkopuolelle sijoittuvien ja rajoitetussa käytössä
olevien monikäyttömetsien pinta-alat:
Kuvassa 9. monikäyttömetsää on metsätalouskäytön
ulkopuolella 35 000ha, Arto Toloselta saadussa tarkentavassa taulukossa 32
310ha. Monikäyttömetsien
rajoitettu käyttö kuvassa 9 on 50 000ha ja Arto Tolosen toimittamassa
materiaalissa 69 372ha.
Tuhansien
hehtaarien heitot eivät ole tässäkään kohdin hyväksyttäviä
Suojelualueiden
pinta-alat ja metsien ikäluokkarakenteet:
Metsien
ikäluokkia kuvaavassa taulukossa 34 Suojelualueiden pinta-ala on yhteensä alle
80 000ha, josta yli 120-vuotiaiden metsien osuus on noin 70 000ha. Mikäli
taulukko koskee metsämaita, voidaan siitä päätellä että kaikista
suojelualueista (kuvan 31 mukaan yhteensä 147 900ha) noin 55% on metsämaata ja
loput 45% todennäköisesti soita ja kitumaita. Metsämaan ulkopuolisilla alueilla
ei luonnollisestikaan voi olla merkittäviä vanhanmetsän kokonaisuuksia, jolloin
yli 120-vuotiaiden metsien määräksi suojelualueilla voidaan eri taulukoiden
tietoja yhdistämällä saada 70 000ha, joka on alle 10% metsämaasta ja alle 8%
maa-alasta. Pyydettäessä asiaan tarkennusta, on Arto Tolonen on arvioinut että
vanhojen metsien osuus metsämaan pinta-alasta on nyt ja tulevaisuudessa yli
20%. Kuvan 34 mukaan yli 120-vuotiaiden metsien pinta-ala on kuitenkin nyt noin
17% josta suojelualueiden ulkopuolella on noin 40%.
LVS-luonnos
määrittelee päätehakkuiden pinta-alaksi 4700ha vuodessa ja mikäli hakkuita
kohdennetaan yli 120-vuotiaisiin metsiin, on todennäköistä että niiden
pinta-ala pienenee ilman merkittävää lisäsuojelua alle kymmeneen prosenttiin
metsäalasta. Näkemys siitä että vanhoja metsiä olisi yli 20% metsämaasta on
ristiriidassa mittariaineiston kanssa.
Hakkuiden määrä, ajoitus ja kohdennukset.
Tarvetta hakkuutavoitteen nostamiseen 1.4 miljoonaan
kuutiometriin vuodessa perustellaan puun kasvavalla kysynnällä mm. uusien sellutehdasinvestointien
myötä (s.50, toinen kappale). Uudet sellutehtaat lisäävät puun kysyntää
kuitenkin vasta valmistumisensa jälkeen 2018-2020, eli käsillä LVS kauden
päättyessä. Kuitupuusta on jo vuosien ajan ollut ylitarjontaan ja puun kysyntä
ylipäätänsä heikkoa. Valtionmaiden hakkuumäärien kasvattaminen entisestään
pahentaa tilannetta. Metsien ikärakenteen painottuessa vahvasti nuoriin 40-60
vuotiaisiin ikäluokkiin olisikin perusteltua antaa metsien järeytyä pitämällä
hakkuumäärät kohtuullisella noin 900 000m3 tasolla niin kauan kunnes
ylitarjontatilanne päättyy ja puuta voidaan myydä hyvällä hinnalla. Tällöin
hakkuupaine ei myöskään kohdistuisi arvokkaisiin luonnonmetsiin vaan
järeytyviin kasvatusmetsiin.
Suunnitelman 4 700ha vuosittaiset uudistushakkuut
kohdistuvat nykyisessä tilanteessa voimakkaasti arvokkaisiin luonnonmetsiin,
mikä johtaa monimuotoisuuden nopeaan kapenemiseen.
Luonnonsuojeluverkoston edustavuus
Kuvan 34 ikäluokkarakenne osoittaa nuorempien
metsäikäluokkien suojelualat erittäin pieniksi. Lisäksi 80-120-vuotiaat
ikäluokat ovat pieniä sekä suojelualueilla että monikäyttömetsissä.
Monimuotoisen metsäluonnon säilyminen edellyttää kaikkien
metsäikäluokkien tasapainoista edustavuutta ja siten nuorempien vanhempiin
metsiin kytkeytyvien luonnontilaisesti kehittyvien suojelualueiden lisäämistä.
Tämä on tärkeää myös eheiden ja edustavien metsämaisemien säilymisen kannalta.
Luontomatkailun toimintaedellytykset
Metsähallituksen luontopalvelut on hyvä kumppani
matkailutoimijoille. Onkin ristiriitaista että saman organisaation toinen
tulosyksikkö samaan aikaan heikentää matkailun toimintaedellytyksiä.
Retkeilyreittien ja matkailullisesti arvokkaiden maisema-alueiden hakkuut
luovat niin paikallisia kuin laajasti mediassa näkyviä konflikteja ja tuottavat
haittaa matkailuelinkeinolle ja Kainuun imagolle. Metsähallituksen
metsätalouden toimintaa herkillä alueilla ei lukuisista pyynnöistä,
vetoomuksista ja vaatimuksista huolimatta ole muutettu.
LVS-luonnoksen sinänsä oikean suuntaisiin linjauksiin
tulisi lisätä konkreettisia toimenpiteitä joilla matkailun ja virkistyskäytön
kannalta arvokkaat kohteet voidaan suojata ja siten varmistaa Kainuun
matkailuimagon ja elämänlaadun myönteinen kehittyminen.
Toimintojen yhteensovittaminen
Eri intressien ja toimintojen yhteensovittaminen on
oleellinen osa Metsähallituksen toimintaa ja myös tae kestävän alue- ja
kansantaloudellisen hyödyn syntymiselle sekä luonnon monimuotoisuuden
säilymiselle.
LVS tekstiin tuleekin kirjata selkeämmin menetelmät
joilla varmistetaan eri sidosryhmien kuuleminen ja osallistaminen sekä
mahdollisuus vaikuttaa MH:n ratkaisuihin.
Hyrynsalmella 20.6.2015
Antti Majava, KuM,
puheenjohtaja, Mustarinda-seura ry
0400655883
