perjantai 7. maaliskuuta 2014

Minulla ei ole tapana kirjoitella blogiini kommentteja kaikenlaiseen mediassa ilmenevään ajatustenvaihtoon, mutta seuraava Matti Apusen ulostulo muodostaa poikkeuksen. En malta olla kaiken kiireenkään keskellä puuttumatta Apusen aatoksiin. Klimaatti -portaalissa julkaistiin siis Apusen ilmastokriisiin liittyvä haastattelu otsikolla:


Matti Apunen ratkaisee ilmastokriisin


Kommentoin (kursiivilla) seuraavassa kohta kohdalta haastatellussa esiin tulevia Apusen ajatuksia 

Apunen tunnustaa seuraavansa ilmastoasioita yhtä aktiivisesti kuin kuka tahansa rivikansalainen”.
Viikonlopun sulattelun jälkeen ääni on vaihtunut kellossa. Ilmastoflegmaatikosta (Apunen) on kuoriutunut tuttu rakkikoira, provosoivia väitteitä sylkevä taitava argumentoija, joka kuorruttaa tiukat kantansa herkullisilla esimerkeillä. On aika käynnistää show nimeltä Matti Apunen ja ilmastonmuutoksen ratkaisu.”
  • Show tässä todellakin on kyseessä kun haastattelun teemasta mitään ymmärtämätön henkilö häärii yhtäkkiä monien arvioiden mukaan ihmiskunnan pahimman ja vaikeimman ongelman ratkaisijana.
    Apusen osaaminen ja näkemykset siitä, mistä ylipäätänsä on kyse, ovat todellakin rivikansalaisen tasoa. Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisin perustekijöiden hoitamisen keskeisiä esteitä ovat juuri yhteiskunnan ja etenkin elinkeinoelämän johtotehtävissä toimivat henkilöt jotka syystä tai toisesta kokevat oikeudekseen olla seuraamatta tieteellistä keskustelua ja olla huomaamatta reaalisessa toimintaympäristössä jo tapahtuneita radikaaleja muutoksia. 
Ilmasto-ongelman voi oikeastaan jakaa kahteen ongelmaan. Se on teknologiaongelma ja toisaalta asenneongelma,”
Asenteisiin hän tarjoaa kahta vaihtoehtoa. Toinen niistä on pessimistinen niukkuuden mantra, jossa usutetaan ihmisiä annostelemaan viimeisiä leipäpaloja ennen kuin ne loppuvat. Sitten katsotaan, kun ihmiset kahmivat ahnaasti viimeisiä limppuviipaleita. Kun laari on tyhjä, he alkavat syytellä toisiaan.
Toinen vaihtoehtoinen tapa suhtautua ongelmaan on optimismi. Optimisti keksii Apusen mukaan uuden leivän.

  • Apusen ajatus pessimismin haitallisuudesta on helppo jakaa. Meillä on todellakin aivan liikaa nihilististä puhetta jossa ympäristö- ja ilmasto-ongelmalle ei enää voida tehdä mitään ja kulutusta voidaan jatkaa entiseen malliin. Ilmastopäästöt lisääntyvät ja ekosysteemin kantokyky heikkenee huimalla nopeudella. Pessimismi ei liity siihen, etteikö paljonkin olisi tehtävissä, vaan siihen että näyttää vahvasti siltä että kaikista mahdollisuuksista huolimatta mitään ei tehdä.
  • Apunen myös viittaa siihen, että ilmastokriisin ratkaisun löytävät insinöörit tai vaikkapa kansainvälinen öljy-yhtiö. Ongelmat ovat kuitenkin olleet näillä tahoilla tiedossa vuosikymmeniä. Talous- ja teknologiavetoisella globaalilla kehityksellä on ollut samoin vuosikymmeniä aikaa tuottaa ratkaisuja tilanteeseen. Tilanne on kuitenkin jatkuvasti huonontunut. On vaikea keksiä mikä voisi toimia riittävänä yllykkeenä ilmastokriisin pysäyttämiselle jos tiedeyhteisön lähes yksimielinen kanta, lukemattomat  ilmastokatastrofit ja erittäin vakuuttava ennakointitieto ei vielä ole muutokseen johtanut.
  • Apusen olisi hyvä perehtyä päästövähennyksiin johtavien teknologioiden kehitystyöhön samoin kuin resurssiniukkuuden ja mm. öljyn kallistumisen aiheuttamiin taloudellisiin ja yhteiskunnallsiin ongelmiin. Tieto lisää valitettavasti tässä tapauksessa tuskaa, sillä millään tästä hetkestä käsin kuviteltavissa olevalla teknologialla tai resurssilla ei voida lisätä vastaavasti ihmiskunnan energiansaantia, kun öljyresurssit niukkenevat. IEA:n kannan mukaan öljyn tuotantohuippu on jo ohitettu eikä tuotantoa pystytä lisäämään vaikka kysyntää jatkuvasti kasvaa. Epäkonventionaaliset öljy- ja kaasulöydökset siirtävät enrgiantuotantohuippua IEA:n mukaan parhaimmillaankin vain muutamilla vuosilla. Se että elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajalla ei ole tietopohjaa näistä tekijöistä luo vakavan uhan elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksille lähitulevaisuudessa.
  • Apusen leipävertaus rinnastuu Raamatun tarinaan, jossa Jeesus luo leipiä ja kaloja tyhjästä. Innovaatiopuhe on läheistä sukua uskonnoille ja samoin käsitys siitä että voimme ohittaa planeetan ja fysiikan lainalaisuudet (määrittelemättömäksi jäävillä) innovaatioilla. On aika huimaa tukeutua ihmiskunnan tulevaisuuden oleellisimmissa kysymyksissä teknologisiin ratkaisuihin joista ei vielä ole tietoa. Samalla logiikalla Suomi voisi julistaa sodan Venäjää vastaan ja uskoa pärjäävänsä aseilla joita ei ole vielä keksittykään.

Ilmastokeskustelu, kuten keskustelu Suomessa yleensä aina, on pessimistien dominoimaa. Kun joku julistaa kädet ilmassa kadulla, että loppu on lähellä, häneen uskotaan. Todistustaakka jää aina optimistille,” Apunen moittii ja kaivaa sitten ennustuksen 1850-luvun Lontoosta. Pessimistit ennustivat, että kuningaskunnan paisuva pääkaupunki hukkuu hevosten jätöksiin. Niin ei käynyt.
Syntyi auto”, hän lopettaa tarinansa.
Lienee selvää, että viivasuinen Apunen laskee itsensä optimisteihin ja toivoisi, että muut siirtyisivät leiriin myös.

  • Eri laskelmien mukaan nykyisten sijoitusrahastojen ja mm. eläkeyhtiöiden taseissa on fossilisten enrgialähteiden omistuksia viisinkertaisesti se määrä, jonka voimme päästää ilmakehään ilman että seurauksena on maailman kaikkien sivilisaatioiden perusteita uhkaava ympäristökatastrofi.
  • Hevosten jätökset eivät ehkä ole kaduilla, mutta maakuoreen vuosimiljoonien saatossa vasratoituneet öljyvarat on tupruteltu ilmakehään. Samalla noin 75% maapallon jäättömästä maapinta-alasta on ihmisen epäkestävässä käytössä. Lontoon sijaa koko ihmiskunta on pahoissa ongelmissa jätösten takia. Ja nyt ei puhuta hajuhaitoista. 
  • Optimismia ei ole se että Apusen tapaan sulkee silmänsä realiteeteilta. Pikemminkin optimismia on se että näkee tilanteen koko haasteellisuudessaan, eikä kuvittele sille löytyvän simppeliä ja kivutonta kokonaisratkaisua. Ja erityisesti että uskoo tilanteen haastavuudesta huolimatta sen ratkaisemisen mahdollisuuteen.

Maailma on täynnä puhdasta aurinkoenergiaa, se pitäisi vain saada varastoitua. Ilmasto-ongelma ratkeaa, kun keksimme riittävän tehokkaita akkuja, joilla tuo energia saadaan talteen,” Apunen sanoo.

  • Aurinkoenergiaa on tosiaan tarjolla paljon, mutta silti hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö jatkuvasti lisääntyy. Ihmiskunnan energiantarpeen tyydyttäminen edes puoliksi aurinkovoimalla vaatii käytännössä globaalin infrastruktuurin uudelleenrakentamista. Haaste on valtavan paljon suurempi kuin Apunen haluaa ymmärtää.
Ainaiseen talouskasvuun uskovan Apusen kaaret ovat laajoja, mutta mistä kaiken tämän hyvän synnyttävä energia saadaan?
Insinööreiltä”, hän vastaa.
Parhaimmassa tapauksessa kehitysmaissa voitaisiin ohittaa kokonaan tupruttavat hiilivoimalat ja muut ympäristön turmat ja hypätä suoraan puhtaisiin energiatekniikoihin. Vähän samalla tavoin kuin Afrikassa puhelinlankojen sijaan käyttöön on otettu suoraan matkapuhelimet.

  • Ympäristöä säästävät teknologiat ovat olleet käytettävissä jo vuosikymmeniä, mutta koska öljy on ollut energiasisällöltään omassa sarjassaan ei mikään sitä vähempi ole riittänyt. Öljy on maailmankaupan tärkein vaihtoväline. Energiavallankumouksen esteenä ei ole pitkään aikaan ole ollut hyvän teknologian puute, vaan haluttomuus kehittää maailmankauppaa kestäviä energiamuotoja suosivaksi. Todellisuudessa ongelma on kulttuurinen ja yhteiskunnallinen eikä siten ole insinöörien ratkaistavissa.
  • Hiilivoimaloita ei ole ohitettu rikkaissa länsimaissakaan, joten miten ihmeessä ne sitten ohitettaisiin kehitysmaissa? On täysin kiistatonta että markkinoiden logiikka ohjaa nykyisellään epäkestävään energiantuotantoon. Maailman johtaviin tuuli- ja aurinkoenergian tuottajiin ja kehittäjiin kuulunut Espanja on käytännössä hylännyt uusiutuvan energian kasvuun liittyvien käytännön tavoitteiden toteuttamisen markkinaliberalistisen hallituksen valtaan tulon jälkeen.
  • Apunen voisi ensi alkuun löytää edes muutamia myönteisiä esimerkkejä markkinoiden kyvystä ohjata ihmiskuntaa oikeasti kestävämpään suuntaan. Samoin muutama esimerkki talouskasvun ja fossiilisilla tuotetun energian kulutuksen kasvun irtikykeytymisestä olisi paikallaan. Jos näyttöä ei löydy, voidaan Apusen puhe luokitella saman tien kategoriaan bullshit.
  • Apusen kaltaisilla taivaanarannanmaalareilla on paikkansa viihdeteollisuuden palveluksessa, mutta kun oikeasti ryhdytään hommiin, tarvitaan raskaan sarjan käsityskykyä ja kokonaisuuksien hallintaa. Olisi toivottavaa että perusteeton taloudellinen hurmahenkisyys korvautuisi vastuullisella reaalipolitiikalla ja yritystoiminnalla joka sopeuttaa itsensä vallitseviin tosiasioihin. 

Ei kommentteja: