Antti Majava (artist web page, see: anttimajava.info): Turvallisuusfoorumin tutustumismatka Tanskaan

Osallistun talven aikana Sitran Uusi-turvallisuus foorumille. Tämä kirjoitus pohjaa foorumin Tanskaan suuntautuneen opintomatkan kokemuksiin, erityisesti turvallisuupolitiikan asiantuntijan Tomas Riesin presentaatioon ja Tanskan tuulivoimayhdistyksen asiantuntijan Hans Cristian Soerensenin esitelmään, aihepiiriin liittyvään muuhun informaatioon sekä kirjoittajan omiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Vaikka teksti on itsessään pitkähkö suosittelen myös linkkien avaamista.

Don Quijoten vai Minervan jäljillä?

Miguel de Cervantes Saavedran luoma surkuhupaisa ritarihahmo Don Quijote tunnetaan taistelustaan tuulimyllyjä vastaan. Minerva puolestaan oli roomalaisessa mytologiassa sodankäynnin, viisauden, tieteen ja taiteen jumalatar.

Tanskassa tuntuu olevan käynnissä laaja yhteiskunnan jälleenrakennusprojekti. Maa varautuu täyttä päätä tulevaisuuden uhkakuviin ja on onnistunut kääntämään ne myös mahdollisuuksiksi. Tanskan siirtymä jälkiteolliseen yhteiskuntaan vastaa myös laajaan kansainväliseen sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien kokonaisratkaisujen kysyntään. Teknologiaosaamista tärkeämmäksi ovat nousemassa sosiaaliset innovaatiot.

Edistyksen mahdollistaa laajapohjainen konsensus uuden kestävyyden ja ekologisuuden merkityksestä. Tanskassa ympäristökriisin ja sen vaikutusten torjuminen on muodostumassa turvallistetuksi kysymykseksi, josta ei tarvitse käydä juupas eipäs väittelyä. Syytä tähän onkin kun ennätysmyrskyjä ja tulvia tuntuu vyöryvän maahan jatkuvalla syötöllä. Se, että ilmastonmuutoksen syy- ja seuraussuhteista ei välttämättä tiedetä aivan kaikkea, ei ole estänyt Tanskaa varautumasta todennäköisimpään tulevaisuuskenaarioon.

Pitkälti fossiilisten energialähteiden varaan rakentuvat länsimaiset infrastruktuurit on rakennettava uusiksi lähivuosikymmeninä. Tähän pakottavat ympäristösyiden rinnalla öljy- kaasu ja jopa hiilivarantojen niukkeneminen. Tanskassa luodaan energiainfraa joka kestää mahdollisimman hyvin niin sään kuin kansainvälisen taloudenkin aiheuttamat turbulenssit. Pitkistä, monimutkaisista ja epävakaista toimitusketjuista ei haluta olla riippuvaisia.

Tanskalaiset ovat onnistuneet siinä, mikä lähes kaikkialla muualla maailmassa on jäänyt epätoivoiseksi haaveeksi. Tanskan BKT on kasvanut 80% kolmessakymmenessä vuodessa samaan aikaan kun hiilipäästöt ovat vähentyneet 20%. Talouskasvun ja energiankulutuksen kasvun kytkeminen irti toisistaan on arvioitu globaalisti keskeisimmäksi haasteeksi yhteiskuntien tulevaisuudelle. Tanskan ihmeen tarkempi tarkastelu latistaa hiukan tunnelmaa. Irtikytkeytyminen johtuu pääosin Tanskassa kulutettavien hyödykkeiden tuotannon siirtymisestä Aasiaan. Tanska on tämänkin huomioiden onnistunut päästöjen leikkaamisessa ja etenkin energiankulutuksen vähentämisessä huomattavasti Suomea paremmin. Ekologinen kestävyys on kyetty rakentamaan vahvasti maan taloutta tukevaksi brändiksi.

Ympäristökysymysten turvallistaminen olisi aiheellista myös Suomessa, sillä skenaarioiden mukaan lämpeneminen on voimakkainta juuri lähellä napa-alueita ja olemme vielä Tanskaakin riippuvaisempia varsin epävakailta alueilta tuotavasta energiasta. Tanskan esimerkkien valossa suomalainen suhtautumistapa ympäristöuhkiin vaikuttaa sinisilmäiseltä. Jos emme tunnista globaalin kehityksen isoja linjoja , menetämme väistämättä asemiamme kansainvälisessä yhteisössä. Taistelu tuulimyllyjä ja yleensä realistista energiapolitiikkaa vastaan on syytä jättää Don Quijotelle.

Tuulimyllyt ovat hallinneet tanskalaista (moninpaikoin myös suomalaista) maaseutua jo satoja vuosia. Perinteisesti tuulimyllyjä käytettiin tulva- ja kasteluveden pumppaamiseen ja tietysti jyvien jauhamiseen. Tuulimylly omistettiin usein yhteisöllisesti koko kylän voimin. Mutta tultaessa 1960-luvulle Tanska ja Suomi toimivat lähes sataprosenttisesti tuontiöljyn varassa. Vanhat kunnon tuulimyllyt rapistuivat käyttämättömina ja maaseutu tyhjeni. Öljyn mahdollistama teknoutooppinen kehitys katkesi kun öljyn hinta äkisti moninkertaistui vuoden 1973 öljykriisissä. Kaikissa länsimaissa mietittiin kuumeisesti keinoja pitää yhteiskuntaa pystyssä radikaalisti pienemmällä öljynkulutuksella.

Tanskassa rakennettiin muutamassa vuosikymmenessä laaja tuulivoimaverkosto, joka kattaa nykyisellään 40% ( 2013) maan sähkön tarpeesta. Lain mukaan uusien voimaloiden omistuksesta vähintään 20% täytyy tarjota paikallisille asukkaille. Tuulivoiman pienomistajien tuotot ovat verovapaita tasolle 670€/vuosi. Tuotannolle maksetaan noin 3senttiä/kWh syöttötariffi. Tuulivoimaloita pidetään Tanskassa lähes riskittöminä sijoituksina ja voimalat ostetaan valmistajilta laajoina palvelupaketteina jossa on usein pitkäaikainen takuu tuotannolle. Tuulivoimainvestoinnin takaisinmaksuaika on yleensä noin 8-10 vuotta jonka jälkeen voimala tuottaa hyvin kohtuullisin kustannuksin tuottoa omistajille. Tästä syystä myös pankit lainoittavat mielellään tuulivoimaosuuksien hankintaa.

Tuulivoimaloiden maisema- ja meluhaittojen minomoimiseksi paikallinen yhteisö osallistetaan suunnittelun kaikkiin vaiheisiin ja käytössä on monipuolinen esteettinen mallinnus. Näin tuulimyllyjen vastustajatkin ovat huomanneet, että niistä on hyötyä kaikille. Kaiken muunkin uuden energiainfran rakentamisessa on Tanskassa vannottu yhteisöllisyyden, omavaraisuuden ja nykyään yhä vahvemmin toimitus- ja huoltovarmuuden nimiin.

Tuuliolot Suomen merialueilla, rannikoilla ja tuntureilla vastaavat Tanskan keskiarvoa (noin 8-9m/s) , joten vastaava kannattavuus olisi luultavasti saavutettavissa meilläkin. Tanskassa tosin energian hinta on Suomea korkeampi, mikä luonnollisesti vaikuttaa kannattavuuteen. Energian hinta ei ole ollut esteenä Tanskan taloudelliselle menestykselle, pikemminkin päin vastoin. Itseasiassa kallis energia on usein keskeinen kannustin innovaatioille joilla on maailmanlaajuista merkitystä.

Tanskassa on todettu että menestyvän tuulivoimaosuukunnan edellytyksenä on kyläyhteisön yhteistyökyky. Perinteisesti riitaiset kylät eivät ole onnistuneet myöskään energiahankkeissaan. Sosiaalinen kyvykkyys onkin tärkeämpi ominaisuus kuin teknologinen tehokkuus. Tanskassa hyvää yhteisfiilistä kutsutaan hyggeksi. Mitä enemmän asiaa miettii, sen oleellisemmaksi hyvän meningin vaaliminen alkaa tuntua myös Suomen menestymisen ja kriisinkestävyydenkin kannalta.

Suomalainen energiajärjestelmä on haavoittuvampi ja sosiaalisesti epäkestävämpi kuin Tanskassa. Suomessa on päädytty yhteishengen vaalimisen sijasta rakentamaan keskitettyjä kansalle vieraita energiaratkaisuja.

Luulisi että juuri Suomessa olisi priorisoitu sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa, huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä. Viimeisin turvallisuuspoliittinen selonteko (2013) kuitenkin selkiyttää linjanvetojamme. Turvallisuuspolitiikkamme ydin on kansainvälisessä yhteistyössä, jota vahvistaa keskinäinen riippuvuussuhde kauppasuhteiden kautta. Riippuvuus esimerkiksi venäläisestä öljystä ja ydinvoimaosaamisesta onkin tietoinen valinta. Valitettavasti suhde voi todennäköisimpien riskiskenaarioiden aktualisoituessa osoittautua varsin yksipuoliseksi.

Ekskursioilla totesimme tanskalaisen hyggen kätkevän alleen varsin määrätiotoisen omien etujen ajamisen ja oman koskemattomuuden suojaamisen. Ekologinen kestävyys on kuin huomaamatta yhdistynyt laajapohjaisen resilienssin ja hyökkääjän kannalta erittäin vaikeasti haavoitettavan energiajärjestelmän rakentumiseen.

Parhaimmillaan tanskalainen hygge voi tarkoittaa myös siirtymää postkonsumeristiseen viihtymisyhteiskuntaan, jossa kulutuksen sijasta korostuvat hyvä seura, kulttuuri ja aineettomat hyödykkeet. Vapaa-ajan käyttäminen ulkomailla tuotetun tavaran rahtaamiseen alemarketista kodin kautta autotalliin, omavarastoon ja lopulta kaatopaikalle täyttää harvoin sivistyksen saati hyggen tunnusmerkistöä. Talousjärjestelmää pystyssä pitävän kuluttajan työ on usein yhtä raskasta kuin teollisuustyöntekijän. Myös oleskeluympäristöt (kiinalainen tuotantohalli ja pohjoismainen gigamarketti) muistuttavat viihtyisyydeltään läheisesti toisiaan.

Tosiasioiden ääreen

Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää. Hyväntuulinen Tanska varautuu laajalla rintamalla globaalin kriisin mahdollisuuteen. Resurssien niukkeneminen on jo nyt monen näennäisesti muista syistä alkaneen konfliktin taustalla. Virallisessa viestinnässään talouden ja kulutuksen kasvun nimeen vannovat suurvallat laativat kulissien takana selvityksiä pahimman varalle, oli se sitten pitkä ja syvä taloudellinen taantuma tai ilmastonmuutoksen aiheuttama ympäristön kantokyvyn romahdus.

Suomessakaan tilanteemme ei ole se, että voisimme valita lukuisista vaihtoehdoista parhaan. Öljyn maailmanmarkkinahinnan nousu on jo nyt keskeisiä syitä vaihtotaseen kääntymiseen negatiiviseksi. Tuontienergian kulutusta on vaikeaa ellei mahdotonta kompensoida kotimaisen työn tuottavuuden kasvattamisella. Kotimaisten biopolttoaineiden tuotannon hyötysuhteet eivät ole lähelläkään öljyä, joten energiasta alkaa väkisinkin tulla meille kallista.

Teknologisella kehityksellä voidaan ratkaista osa ongelmista, mutta utopioiden varaan ei kannata laskea. Tiedämme varsin hyvin ne energian tuotantotavat joilla on potentiaalia yleistyä seuraavan sadan vuoden aikana. Myös niiden yleistymiseen vaadittavat resurssit voidaan päätellä. Olkiluoto kolmosen työmaa luo hyvän yleiskuvan siitä, kuinka työlästä halvan öljyn korvaaminen on ydinvoimaa rakentamalla. Fuusioenergian ensimmäinen kaupallinen sovellus pyritään saamaan toimivaksi vuoteen 2050 mennessä ja voimaloiden laajaan käyttöönottoon menee vielä tämän jälkeen vuosikymmeniä. Ilmastonmuutoksen hidastamiseen tai öljyn korvaamiseen fuusioenergiasta ei siis ole ennen vuosisadan loppua.

Strategisia linjauksia tehdään siinä, kuinka paljon olemme valmiita juuri nyt sijoittamaan nykyisestä enrgiankulutuksestamme/BKT:sta yhteiskuntien uudelleenrakentamiseen kestävälle pohjalle. Nyt voisimme saada paljon aikaiseksi 10% sijoituksella. Tämän ajatuksen läpilyöminen päätöksenteossa voi tuntua mahdottomalta, mutta valitettavasti tilanne tulee jatkuvasti vain vaikeutumaan. Jos lykkäämme päätöstä, on kymmenen vuoden päästä sijoitettava mahdollisesti jo 20% ja kahdenkymmenen vuoden päästä 30% bkt:stä, tai jopa enemmän. Pään laittaminen pensaaseen tarkoittaa suoraa vallansiirtoa resursseja hallitseville tai infransa uudistamisen hyvissä ajoin aloittaneille maille.

Suomi satsaa edelleen vahvasti ydinvoimaan. Tämä periaatteellinen päätös on osaltaan heikentänyt Suomessa perinteisesti vahvan uusituvan energian teknologiaosaamista ja liiketoimintamahdollisuuksia. On kyseenalaista muodostuuko suomalaisesti yhdinvoimaosamisesta koskaan kansainvälistä vientituotetta. Vaikuttaa siltä että rakennamme juhlapuheiden takaisessa todellisuudessa energiahuoltomme yhä enemmän yhden kortin varaan.

Jos elämme kolmenkymmenen vuoden kuluttua kutakuinkin yhtä stabiilissa ja organisoituneessa yhteiskunnassa kuin nyt, ydinvoima ei ole erityinen turvallisuusriski. Tomas Riesin näkemyksen mukaan ekologiset uhat, resurssikonfliktit ja globaali eriarvoisuus tekevät nykyisen stabiilin tilan säilymisen kuitenkin epätodennäköiseksi myös pohjoismaissa. Mikäli ydinvoimaa päätetään käyttää nykyistä enemmän muodostuu yhteiskunnan kestävyydelle ja resilienssille entistä suurempia paineita.

Vaihtokauppaa

Tanska aikoo korvata nykyistä öljyn, maakaasun ja kivihiilen käyttöään bioenergialla. Fossiilisista on tarkoitus päästä lähes kokonaan eroon vuoteen 2050 mennessä. Tanskan omat bioenergiavarannot eivät kuitenkaan riitä tarpeen kattamiseen, niinpä mm. Tanska tulisi ostamaan suuria määriä biomassaa Suomesta. Koska myös Suomessa on ydivoiman rinnalla kunnianhimoisia bionergiatavoitteita meillä tuskin riittää biomassaa vietäväksi Tanskaan. Bioenergian kysynnän kasvu luo kuitekin laajat bioenergiamarkkinat ja tekee tuotannosta kannattavaa. Vielä nykyistä merkittävämmäksi vientituotteeksi nousevat valmiiksi jalostetut biopolttoaineet. Suomi voi myös olla merkittävä Venäjältä tulevan biomassan jatkojalostaja. (Vuonna 2018 tiedämme jo, että puubiomassojen energiakäytön lisäämisellä ei saada ilmastohyötyjä verrattuna tilanteeseen, jossa metsien hiilinielupotentiaali maksimoidaan.)

Tanska on merkittävä vientimaa Suomalaiselle tuulivoimateollisuudelle. Vastaavuoroisesti Tanskasta voitaisiin tuoda Suomeen osaamista tuulivoiman lisärakentamisen mahdollistavista sosiaalisista innovaatioista ja osallistavista toimintamalleista. Osaamista voitaisiin soveltaa kaikkeen hajautettuun energiantuotantoon ja myös poliittisen päätöksentekoprosessiin. Oleellista on myös turvallisuuskysymysten kykeminen tiiviisti hajautetun energiantuotannon lisäämiseen. Tämä vaihtokauppa voisi tuottaa tarvittavia läpimurtoja joilla hajautetun energiantuotannon kehitys saataisiin valtakunnalliseksi prioriteetiksi. Se taas palvelisi suomalaisen energiateknologian kehittymistä ja kilpailukykyä, ekologisia tavoitteita ja kansallista turvallisuutta.

Vastaava potentiaali kätkeytyy yhteistyöhön energian varastointiin liittyvissä ratkaisuissa. Varastoinnin haaste on keskeinen kaiken uusiutuvan energiantuotannon yleistymisen kannalta. Varastoinnissa tarvitaan ratkaisuja isoista keskitetyistä ja high-tech ratkaisuista kiinteistökohtaisiin yksinkertaisiin lämpövarastoihin. Alan innovaatiot ovat kuitenkin vasta kehittymässä. Suomessa on tähän liittyvää huippuosaamista kaukolämmön ja erityisesti mm. Helsingin alle louhituissa kaukojäähdytysjärjestelmissä ja jätevesien lämmönkeruussa. Lämmön tai viileyden varastointi tavalla tai toisella veteen on potentiaaliltaan huimaa liiketoimintaa kaikkien maailman suurten kaupunkien varautuessa äärimmäisiin sääoloihin uusia poistovesijärjestelmiä rakentamalla. Kytkemällä järjestelmiin Suomalaista osaamista kaukojäähdytyksestä ja lämmityksestä voidaan lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla kun tulviin varautumiseen yhdistyy myös mm. varautuminen tappaviin helleaaltoihin.

Lisäksi pieneltä vaikuttava, mutta oleellinen viesti. Hans Soerensen mainitsi että tuulivoimavalmistajilla ei ole käytettävissä laitteita joilla mitata pieniä öljynpaineen muutoksia. Tämä on keskeinen syy siihen, että tuulivoimaloilla täytyy säännöllisesti käydä, muu tarkkailu ja säätö hoituu pitkälti etänä. Off-shore puistoissa kyse on jo todella merkittävästä kuluerästä, joka heikentää kannattavuutta. Tässäpä olisi mittalaitteiden kehittämiseen erikoistuneelle Suomelle ja esim. Kajaanin Measurepolikselle tuotteen kehittämisen paikka.

Uuden turvallisuuden kannalta oleellista on eri organisaatioiden yhteistoiminta tilannekuvan hahmottamiseksi ja laajapohjaisen skenaariotyöskentelyn jatkamiseksi myös foorumin päätyttyä. Pentagonin Minerva -initiative voi toimia yhtenä esimerkkinä vastaavasta monialaisesta globaaleihin realiteetteihin pohjaavasta projektista.

Linkkilista:

Riesin Presentaatio:

http://www.rusi.org/downloads/assets/Dr_Tomas_Ries.pdf

Tarina Don Quijotesta ja tuulimyllyistä

http://www.tunturisusi.com/donquijote/tuulimyllyt.htm

Forbesin juttu Köpiksen varautumisesta ilmastonmuutokseen

http://www.forbes.com/sites/justingerdes/2012/10/31/what-copenhagen-can-teach-cities-about-adapting-to-climate-change/

Social Innovation Europe, sosiaaliset innovaatiot Tanskassa

https://webgate.ec.europa.eu/socialinnovationeurope/social-innovation-denmark

Britannian hallituksen johtava tieteellinen neuvonantaja kehottaa luopumaan ilmastokinastelusta

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/62894-asiantuntija-neuvoo-epailijoita-luovuttamaan-ilmastonmuutos-valtava-uhka

Soininvaara esittelee Suomi Öljyn jälkeen kirjan