Lipposen Backmanin realismi
Paavo Lipponen pohtii kolumnissaan EU:n tulevia linjanvetoja (SK 24.10). Sosiaalidemokraattia luulisi kiinnostavan finanssikriisin aiheuttama maailmantalouden uudelleen jäsentyminen, rahoitusalan ajautuminen julkisen talouden ja veronmaksajien holhoukseen. Nyt olisi tilaa määritellä globaalin ja kansallisen talouden normeja uusiksi. Valtapuolueet ovat kuitenkin syöksyneet postmoderniin brändi-, tuote-, visio- ja käsitesekoiluun. Kokoomuksesta tuli työväenpuolue samalla kun raain markkinaliberalismi rantautui Suomeen Lipposen luotsaamin demarivoimin. SDP ei nouse suosta ennekuin siteet puolueen ideologisen rappion arkkitehteihin on katkaistu.
Lipposen EU jargonin takaa erottuu pelkoa herättävä näkymä. Noam Chomsky, Naomi Klein ja Heikki Patomäki näkevät kriisit elimelliseksi osaksi uusliberalistista taloutta. Spekuloimalla luodut romahdukset ja massiiviset varainsiirrot veronmaksajilta finanssipelureille ovat uusliberalismin arkea. Kuten Kari Nars SK:n saman numeron seuraavalla sivulla kirjoittaa, on investointipankkien johtoportaan rajaton ahneus keskeinen syy järjestelmän romahtamiseen. On traagista että Suomen vaikutusvaltaisimman työväenpuolueen lukemattomat entiset ja nykyiset johtohahmot ovat sitoutuneet taloudellisen harvainvallan, köyhiä maita ja ihmisiä sortavan globalisaation ja loputtoman talouskasvun pakkomielteisiin.
Lipponen määrittelee EU:n vuonna 2007 sopiman ilmasto ja energiapaketin ”EU-uskonnon opinkappaleiksi” ja ”ilmastovouhotukseksi”. Päästövähennykset ja etenkin uusiutuvan energian lisäämistavoitteet ovat Lipposen mukaan ”epärealistisia”. Lipposen olisi suotavaa pohtia mitä sana realismi tarkoittaa. Maailman tiedeyhteisö on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta yksimielinen ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävien toimien kiireellisyydestä. Lipposen logiikalla politiikan ja talouden sovittamien planeetan kestokykyyn on epärealistista. Tästä seuraa että realistinen politiikka voi pohjata ainoastaan planeettaa koskevan faktatiedon huomiotta jättämiseen tai tiedon muokkaamiseen omaan ideologiaan sopivaksi. Lipposen suosiman uusliberalismin mallimaassa päädyttiin manipuloimaan faktoja muun muassa öljy-yhtiö Exxonin rahoittaman jättimäisen lobbauskampanjan avulla. Nasan johtaviin ilmastotukijoihin kuuluva James Hansen on Yhdysvaltain senaatissa pitämässään puheessa vaatinut kampanjan tulkitsemista rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.
Lipposen realismin valtakaudella torpedoitiin Suomen lupaavasti käyntiin lähtenyt uusiutuvien energiateknologioiden kehitystyö. Lipponen pitää edelleen päänsä kylmänä ja vaatii ilmastonmuutoksen peruuttamista finanssikriisiin vedoten.
Mille tiedoille Lipposen realismi pohjaa? Ehkäpä YLE:n M.O.T:n Kylmää vettä kasvihuoneeseen -ohjelman väitteisiin. Toimittaja Jouni Backman kertoo tyydyttävänsä ”ilmastoskeptisten” näkökulmien puutetta mediassa. M.O.T on löytänyt maailmasta kaksi tiedemiestä jotka kertovat maapallon itse asiassa kylmenevän. Molemmat ”skeptiset” tiedemiehet ovat Exxonin lobbauskampanjaa tukevien DeSmogBlog ja Exxonsecrets sivustojen mukaan mukana Exxonin projekteissa. Toinen tiedemiehistä myös pitää kreationismia varteenotettavana vaihtoehtona evoluutioteorialle.
Paavo Lipposta ja Jouni Backmania yhdistää ristiretki uusiutuvia energiamuotoja vastaan. Luonnon, ja sitä tutkivan tieteen on sopeuduttava kaksikon kauan sitten lukkoon lyötyihin mielipiteisiin. Lipponen sentään esiintyy avoimesti energiayhtiöiden neuvonantajana, vaikkakaan ei ehkä ole paras mahdollinen mannekiini tuulivoimaloita internetin aloitussivuillaan mainostavalle Pohjolan voimalle.
Ehdotankin vuoden huuhaa palkintoa jaettavaksi Paavo Lipposelle ja Jouni Backmanille heidän ansioistaan realismin, skeptisyyden, sosiaalidemokratian ja tutkivan journalismin käsitteiden innovatiivisesta hyödyntämisestä energialobbauksen välineinä.
Antti Majava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti